Dutchess De Sade

Agagagaga!

2009-11-10T15:10:59Z

Lady GaGa tulee keväällä Suomeen!

Lehti: Lady Gaga taas Suomeen

Pyhä kolminaisuus.

2009-08-16T16:13:41Z

Ennen kameran tuhoutumista ehdin nappaamaan muutaman hälyttävän huonon kuvan. Mutta tässä ne nyt ovat!

Nam.
Nam!
NAM!

Melko epäedustavia, mutta tähän hätään riittäviä. Mustista paljeteista oli valitettavasti mahdoton saada hyvää kuvaa, oikeastihan ne ovat paljon upeammat.

Jälkikirjoitus. Enhän ole siis hankkinut tämän vuoden aikana 'vasta' kuin kahdeksat kengät. Materialismi! ♥

The Fame Ball.

2009-07-30T13:11:40Z

Who shot Candy Warhol?

Kirjoituskyvyttömyys: Duot

2009-07-10T20:10:26Z

Sam and Diane, Ross and Rachel, Chuck and Blair—who is your favorite TV couple?

View 513 Answers

Jack & Karen!

Oh, Honey. You're simple, you're shallow and you're a common whore. That's why we're soul mates.

At the Opera Tonight!

2009-04-28T21:23:09Z

Aah, Repo! The Genetic Opera on aivan upeutta. Ihmisiä ei ollut paikalla montaa kymmentä, olihan leffasta ja lipuista mainintaa vain Äxän sivuilla. Mutta mitäpä sen väliä, kun mä kerran pääsin paikalle!

Ymmärrän K-18 -merkinnän, joskaan elokuva ei kovin kauhua ollut. Sen sijaan mukana oli kyllä satoja litroja verta, kilometreittäin suolia, vähäistä alastomuutta sekä pehmopornografisia elementtejä. Verta oli käytetty ehkä hieman tarantinomaisesti niin paljon, että se meni jo huvittavuuden puolelle (en voi itse sietää Tarantinoa, kirj.huom.), mutta tässä se toimi. Leffa perustuu musikaaliin joka perustuu sarjakuvaan, ja juuri ne sarjakuvamaiset elementit, kuten hahmojen taustojen valottaminen sarjisruuduin ja elinten heittelemisen perus-piirrettymäiset ääniefektit loivat rainaan upeaa mustaa huumoria.

Kuten olen muutamaan otteeseen tainnutkin mainita, oli Sarah Brightman mulle the syy mennä katsomaan Repo!. Näin jälkikäteen voin sanoa, että myös Paris Hilton (!), Nivek Ogre ja varsinkin Paul Sorvino tekivät varsin vakuuttavaa jälkeä. Hahmona Ogren Pavi Largo oli ah, niin kiehtovan pinnallinen. Brightmanin Blind Mag oli kuitenkin leffan kirkkainta kärkeä, ja väitän sanovani tämän elokuvan ystävänä enkä Sarah -fanina.

Jotta en täysin valloittaisi tätä Brightmanilla ja Blind Magilla, on lähes kaikkia musiikkikohtauksia kehuttava. Chase the Morning on Shilon ja Blind Magin ainoa yhteinen, koskettava puheenvuoro. Mark it Up edustaa sitä mustaa huumoria, ja Terrance Zdunichin Graverobber pääsee elementtinsä päähän tarttuvassa Zydrate Anatomyssa (Zydrate comes in little glas vial, and a little glas vial goes into the gun like a battery...). Shilon (Alexa Vega) Seventeen on lähes avrillavignemaista teinirokkia, ja Largojen oopperan Testify! niitä kohtauksia, joissa itse toivoisi olevansa mukana. Itselleni tuli suunnaton halu olla yksi ihana mutta niin persoonaton, puhelintyttömäisesti huokaileva Gentern!

Itku tuli Blind Magin Chromaggiassa. GeneCon oopperassa Sarah lauloi vaijerien varassa, korkealla lavan yläpuolella, italialaista oopperaa. Melkein kiljuin ääneen, kun Sarah (no niin, siis Blind Mag) ensin vannoin olevansa mieluummin sokea kuin velkaa GeneColle, sen jälkeen kirjaimellisesti repi silmät päästää, ja kaiken päätteeksi tuli seivästetyksi lavasteiden rauta-aitaan Rotti Largon toimesta. Oli niin raastavaa nähdä, kuinka helpottunut Mag oli sen pienen hetken ennen kuin sai puolitoista metriä rautaa vatsansa läpi. Tässä mulla oli todella hankala käsittää Sarahin ja Magin ero: Brightman oli niin roolissaan, että pienen häivähtävän hetken luulin maailman menettäneen itse Brightmanin. Ja vähän itkua taas.

En tahtonut lainkaan päästä yli Magin kuolemasta. Myönnän toivoneeni ja odottaneeni sopraanon olevan merkittävä hahmo GeneCon tulevaisuuden kannalta, mutta valitettavasti näin ei ollut. Kun kaiken lisäksi lopussa kuolema korjasi vielä Shilon isän Nathan Wallacen (aka Repo Man) sekä Rotti Largon, oli oopperan lava lopulta täynnä veressä kelluvia ruumiita. Largon lapsikatras sai onnellisen lopun, ja tämähän toimii varsin mainiosta.

Vaikka olisinkin tahtonut Blind Magin selviävän.

Suosittelen, jos genre tai esiintyvät näyttelijät yhtään kiinnostavat. Ehdoton tuleva kulttiklassikko, The Rocky Horror Picture Show saa varoa!

Woo! Let's go!

2009-04-28T07:49:24Z

Lady GaGa! Suomeen! Heinäkuussa! Liput myynnissä! 50 euroa!

AGAGAGAGAGAGAGAGAGA!

Lady Gagan Suomen-keikan liput jo myynnissä

Testify!

2009-04-14T13:10:08Z

Agagagagagaga!

Repo! The Genetic Opera esitetään Suomessa!

Kuinka mahtavaa!

Jälkikirjoitus! Huutomerkit on kivoja!

Mark it up!

2009-03-08T21:10:42Z

Luulin ettei tällekään päivälle olisi mitään kerrottavaa.

No ei periaatteessa olekaan, mutta halusin päästä hehkuttamaan kuinka sain ostettua Repo! The Genetic Opera -leffan ennen mahdollista Suomen julkaisua. Toimitusta odotellessa.

Ja kaikkia kiinnosti.

Jälkikirjoitus. Onpas pöljä asettelu. Ei voi mitään.

Kirjoituskyvyttömyys: Lisää saariaikaa

2009-03-03T21:59:32Z

You're packing your bag for that other desert island—the one with no electricity—what 5 books do you take with you?

Submitted By mika_uriah

View 501 Answers

Emily Brontë: Wuthering Heights
Markiisi de Sade: Justine eli hyveellisen neidon kovat kokemukset
Märta Tikkanen: Pimeys ilon syvyys
Margaret Mitchell: Tuulen Viemää
L.M. Montgomery: Runotyttö

Ja itken sitä ettei mukaan mahtunut enempää.

Mitäs me Hirviöt.

2009-03-03T16:53:48Z

Taas sitä näkee ♥

http://www.munsters.com/

What are we going to do without?

2009-02-26T19:26:52Z

Mikä yhdistää mm. seuraavia eläinyksilöitä:

Horny Manatee, Masturbating Bear, Vomiting Kermit, Screeching Raccoon with a Jet Pack, Quackers the Shit-Eating Duck, Triumph the Insult Comic Dog ja The Evil Puppy?

15 life-changing albums.

2009-02-20T19:43:14Z

1. Sarah Brightman - Eden
Olisin voinut nimetä lähes minkä tahansa Sarah-albumin, ja lopulta jäin arpomaan Edenin ja Haremin välille. Se ei tarkoita, että nuo olisi muita parempia, vaan lähinnä yritin miettiä mikä on muuttanut mua tai mun maailmaa. Sarah itsessään on tehnyt sen. Eden lopulta siksi, että tätä kuuntelin kun ensimmäisen kerran kävin melkein pohjalla.

2. Kate Bush - The Kick Inside
Kate Bush on toinen britti-suosikki. Olen hyvin mieltynyt moniin englantilaisiin musiikintekijöihin, ja Bush on parhaimmistoa. Kate on tehnyt tietä monille naisartisteille, ja arvostan Bushia. Kate on avannut mulle sen kummallisen, luovan maailman jota en ennen osannut edes kuvitella. Tämä on jotain aivan ainutlaatuista. On vain yksi Kate Bush, ja se Kate Bush on parhautta.

3. Andrew Lloyd Webber - The Phantom Of The Opera (The Original London Cast)
Tutustutti mut musiikkiteatteriin. ALW on nykyään suosikkisäveltäjiäni, ja olen myöhemmin tykästynyt moniin niin Andrew'n kuin muidenkin musikaaleihin. POTOssa on tietty tärkeä tekijä myös Sarah. Brightman ja Crawford on edelleen mulle se oikea Phantom-pari. The Phantom Of The Opera on se suurin innoittaja, joka mut on saanut haaveilemaan (musiikki)teatteri-urasta.

4. Nightwish - Wishmaster
Mun ensimmäinen Nightwish-albumi, joka herätti teini-ikäisen Nooran mielessä paljon. Paitsi murrosiän angstit, tuli Nightwishin kautta purettua muutaman vuoden ajan paljon tunteita, joita ei itsessään lapsena tunnistanut. Holopaisen mielessä tuntuu olevan paljon yhtäläisyyksiä omani kanssa.

5. Spice Girls - Spice World
Ei siitä yli pääse, on tämän pakko olla täällä. Spice Girls oli ensimmäinen fanituksen kohde, ja SG-huuma oli valtava. Mulla oli levyjen lisäksi tarroja, pyyhkäreitä, vihkoja, kortteja, tikkareita joissa oli purkka sisällä... Ja elokuva käytiin tietenkin katsomassa teatterissa! Suosikki oli Geri, ja muistan kuinka järkyttynyt olin kun tuo lähti yhtyeestä.

6. Siouxsie - Mantaray
Avasi mulle jälleen yhden uuden oven. Suosikki johtaa toiseen: Siouxsie löytyi Kate Bushin kautta, ja siitä edelleen luonnollisesti Siouxsie & The Banshees. Jotain aivan muuta kuin aiemmin olin kuunnellut. Asenne on se juttu.

7. Tori Amos - American Doll Posse
Löysin Torin tämän uusimman albumin myötä. Olin asennoitunut negatiivisesti, koska inhoan Amosin ja Bushin rinnastamista. Kuunneltuani Toria ymmärsin sen aivan turhaksi, ja löysin bush-kopion sijaan Tori Amosin itsensä. Elämää tuo on siis muuttanut asennoitumisen suhteen, pyrin tämän myötä jättämään ennakkoluulot.

8. System Of A Down - Toxicity
System Of A Down on edelleen yksi suosikeista. Mezmerize oli ensimmäinen SOAD-albumini, mutta Toxicity ansaitsee tämän paikan. Atwa sekä kaikessa kulunuisuudessaan Chop Suey! on sellaisia kappaleita, joista on löytänyt itsensä ja tätä kautta oppinut jotain uutta.

9. Ajattara - Tyhjyys
En jollain tavalla tahtoisi mainita tätä, mutta ei kai siitä ylikään pääse. Jälleen sitä teini-Nooran ahdistusta ja yleistä synkkyyttä äärimmillään. Se mikä tänä päivänä kuulostaa naurettavalta (hurmehessa huoran haarat etc.) oli silloin sitä kapinaa kaikkea ja kaikkia vastaan.

10. CMX - Aurinko
Kun ensimmäisen kerran kuulin Ankkarockissa Pyhiinvaeltajan, se oli menoa. Isi on aina pitänyt CMX:stä, ja tätä kautta bändiin oli helppo tutustua. Ainomieli, Manalainen ja Pyhiinvaeltaja oli jotain, mitä en ennen ollut kuullut. Askel siihen 'aikuisempaan' Nooraan.

11. Frank Sinatra - Romance
Mieltymykseni 50-lukuun... En tiedä onko se syntynyt Sinatran myötä vai onko Sinatra vahvistanut sitä. Tämänkaltaisia artisteja ei mun levyhyllystä juuri muuten löydy, joten Frank Sinatra edustaa mulle sitä aikakautta, joka tyyliltään on lähinnä mun sydäntä. Let's Face The Music And Dance ja Strangers In The Night on sellaista romanttista unelmaa, jonka täyttymiseen en pysty uskomaan.

12. Ultra Bra - Vapaaherran Elämää
Ostin Ultra Bran Vapaaherran Elämää-kasetin joskus 7-8-vuotiaana. En silloin tietenkään tajunnut laulujen sanomaa, mutta jollain tasolla se vaikutti muhun. Myöhemmin on Ultra Bra avautunut aivan eri tavalla, ja siinä missä en tahdo toisia tekstejä allekirjoittaa lainkaan, on joukossa myös niitä jotka todella koskettaa.

13. Laura Pausini - Tra Te E Il Mare
Tykästyin Lauraan ihan tosissaan joskus ala-asteen viimeisillä luokilla. Edelleen pidän äänestään, mutta myöhemmin on alkanut kiusaamaan, kun ei tiedä mistä lauletaan. Olin katsomassa Pausinia joskus 2000-luvun alkupuolella, se oli ensimmäinen varsinainen konserttikokemukseni. Vahvat naisartistit on siis aina tehneet muhun vaikutuksen.

14. Róisín Murphy - Ruby Blue
Mmh... Murphy on näyttänyt mulle jotain sellaista, jota en ole tähän päivään mennessä löytänyt toista. Jos olisi viisi vuotta sitten pitänyt kertoa, millaista musiikkia tänä päivänä kuuntelen, en olisi ikinä osannut kuvitellakaan mitään tällaista. Suuri kiitos mun nykyisestä musiikillisesta avarakatseisuudesta kuuluu juuri Róisín Murphylle.

15. Sarah Brightman - Symphony
Yksi sana: Sanvean.

*****

Jälkikirjoitus. Luulin, että 15 olisi vaikea saada kasaan, mutta huomasinkin, että jäi vielä 'ylimääräisiäkin'. Jokereina mukana olisi vielä voinut olla mukana esim. Depeche Mode, Dolly Parton tai Amy Winehouse. Kyllähän mikä tahansa musiikillinen kokemus voi muuttaa elämää, eikö? Muutoksia ne on pienetkin vivahteet.

Donald Braswell's Got Talent!

2009-02-19T20:15:48Z

"I'm in love with my next guest"

2009-02-11T21:04:19Z

Huonointakin päivää piristää rutistettavan ihana Graham Norton, vieraanaan Sarah Brightman. Kuvanlaatu on masentavan huono, mutta on sekin jotain.

Klippi on jo vuosien takaa, taitaa olla 2001.

"Sir, you are no gentleman."

2009-02-08T20:56:23Z

"And you, Miss, are no lady. "

Vihdoin! Kaikki se kärsimys, kun en löytänyt elokuvaa kirjastosta, ja nyt YLE tarjosi sen mulle.

Itsekeskeinen Scarlett ja röyhkeä Rhett, niin samanlaisia, ja kuitenkin... Ah, Tuulen Viemää on yksi niitä tarinoita, jotka on täynnä kiehtovia, monimutkaisia hahmoja. Nautintoa.

"viimeinen yritys että sittenkin saisit elää"

2009-01-30T20:09:34Z

Luin eilen hienoimman kotimaisen teoksen ikinä. Koko tekstin, jokaisen kirjaimen lävitse, silmäni pysyivät kosteina, toisinaan romahdin melkein hysteeriseen itkuun. Koskaan, ei koskaan ennen ole mikään teksti yksin saanut mua tällaiseen tilaan, tunteeseen, aina ennen on tarvittu jotain muuta; ääntä, kuvaa, kosketusta...

Tämä oli tekstiä, jonka koen, olen kokenut, jonka tunnen. Ne ei ole vain oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä, ne on tunteita, epäjärjestyksessä, juuri niin sekaisin kuin omanikin.

yhä uudestaan sanot nimeni   suuntaat
sen minua kohti
kokeilet minua sillä   olenko minä
tosiaan se jolla on tuo nimi?

etkö luota siihen että
pysyn ääriviivoissani
luuletko että minäkin hajoan
kiepun pyörteenä pois luotasi?

vai uskallatko luottaa
että muu maailma on jossain
vaikkakaan ei ulottuvillasi   niin kauan kun
minä tunnen nimeni?

Märta Tikkanen: Pimeys Ilon Syvyys (Tammi, 1981)

Jälkikirjoitus.

koko elämäsi olet elänyt
ihoni alla   tunteeni
olet tajunnut ennen
kuin tajusin ne itse

katseistasi olen nähnyt
rakkautesi   sinä tiesit
etten voinut elää ilman rakkautta

heikkouteni on saanut sinut horjumaan
kun taas minä olen pysynyt pystyssä
koska sinä olit olemassa

niin olen tukenut elämäni sinuun
kunnes sinulla itselläsi
ei enää ollut voimia elää

Music made for pleasure, music made to thrill.

2009-01-27T20:39:45Z

FST näytti tänään Tule Takaisin, Kate -dokumentin. Vaikka itse Kate ei koko ohjelman aikana varsinaisesti näkynyt Wuthering Heights -videopätkää enempää, oli dokumentti mukavaa vaihtelua Suomen televisiossa.

Ja kenellä ei liikahtaisi jotain suurta sisällä Wuthering Heightsin kuullessa?

On vain yksi Kate Bush. Ja se Kate Bush on parhautta.

"I've never heard of such bad taste."

2009-01-26T20:36:19Z

Tänään menetin hermoni. Miksi se ei kuulosta yhtään ihmeelliseltä?

Heräsin jo aamulla (!), ilman herätystä (!), eikä väsyttänyt (!). Nousin ylös, keitin kahvit, hain koiran kanssa Forssan Lehden ja palasin aamupalalle lehden ääreen. Siirryin telkkarin eteen katsomaan kodinosto-hömppää, meikkailin samalla, päätin ottaa rennolla meiningillä ja heitin hiukset ihan normi-ponnarille. Olin päättänyt viettää pitkän päiväni katsomalla vihdoin Tuulen Viemää elokuvana. Koska en omista sitä, lähdin kohti kirjastoa.

Tai ainakin yritin. Tytöllä on kohta vuoden ollut kortti, ja silti piti hakea isi käynnistämään auto. Hu? Kyllä. Rover starttasi kyllä joo, mutta kun peruutin poispäin pihasta, se sammui, eikä sen jälkeen näyttänyt mitään elonmerkkejä. Kun isi tuli paikalle yrittämään, ei se tietenkään ottanut kuin muutaman kerran niin auto oli taas menossa. Tästä vastoinkäymistyneenä jännitin ajamista taas pitkästä aikaa oikein kunnolla.

Lähdin Saaren kautta ajamaan Tammelaan, koska en halunnut lähteä Forssaan: Auto kävi edelleen niin raskaasti ja vaikeasti, että olin varma että se jättäisi mut joihinkin liikennevaloihin (joita Forssassa on enemmän kuin tarpeeksi). Olin netistä aiemmin katsonut, että Forssa-cityn kirjasto aukeaa yhdeltätoista, ja oletin saman pätevän Tammelassa. Pyh, kunnan kirjasto aukeaa tasan klo 13, joten jouduin kuitenkin lähtemään Forssaan.

Ja arvatkaa oliko matkan jokaiset liikennevalot punaiset kun osuin kohdalle?

Pääsin Forssan kirjastoon. Olin pahalla päällä jo siinä vaiheessa, eikä mikään pysynyt käsissä. Kun olin muutamaa opusta heitellyt, hiillyin totaalisesti, ja laskin repeatilla päässäni kymmeneen(tuhanteen). Ehdin jo säikähtää riemusta (toivottavasti kukaan ei nähnyt mun hullunkatsetta) kun löysin Kate Bushin Live at Hammersmith Odeon -VHS:n musiikkihyllystä. Tämäkö Forssassa? En ollut koskaan edes ajatellut että se voisi olla kirjastossa, olen vain itkestellyt kun sitä ei juuri ole ostettavissa.

Mutta! Forssan kirjaston kokoisessa laitoksessa ei ole lainattavissa Tuulen Viemää -elokuvaa, ei DVD:llä, ei edes VHS:llä. Olkoonkin, että nappasin mukaani Viulunsoittaja Katolla - ja Humiseva Harju -rainat, oli pettymys silti ylitsepääsemätön. Olin niin päättänyt, että tänään on se päivä kun pystyn mieltämään Vivien Leigh'n ja Clark Gablen Scalettiksi ja Rhettiksi. Olin niin päättänyt, ettei tätä päivää voi viettää paremmin kuin istumalla sohvalla, vääntelehtien O'Hara-Butler -suhteen mutkissa.

Korvikkeista Kate Bush oli tietty mahtavuutta. Melkein itkin kun vihdoin näin Bushia livenä edes hieman (tai nimenomaan hieman) parempilaatuisena kuin YouTube -pätkät, ja valloittava James and the Cold Gun oli jopa hienompi kuin muistin.

Ja sitten.

Olin hyvin, hyvin, hyvin varautunut Humisevan Harjun suhteen. Wuthering Heights on lempikirjani, ja Catherine eräänlainen samaistumisen kohde. Olen kuullut elokuvasta kaikennäköistä laidasta laitaan, ja tänään sain tehdä itse oman arvioni: mitä?! Mutkat on kaikki vedetty suoriksi, pieniä mutta tärkeitä yksityiskohtia muutettu, ja mikä karmaisevinta, elokuva loppuu siinä missä kirja on vasta puolessa. Olkoonkin, että Catherinen kuolemaan loppuu suuri osa Harjun tarinaa ja kiehtovuutta, mutta ei Brontë huvikseen kirjoittanut tarinaa siitäkin eteenpäin.

Ja tietty, tapani mukaan, hiillyin siitä, etteivät näyttelijät tuntuneet pystyvän lainkaan tuomaan hahmojensa luonnetta esiin.

Tänään oli aivan väärä päivä ottaa vastaan tällainen kirja-elokuva -asettelu.

Sweet kisses, three wishes.

2009-01-25T18:18:03Z

Mörkö täyttää tänään kolme vuotta ♥

Silloin 2006.

Silloin 2007.

Silloin 2008.

Ja kolmevuotiaana hurmurina 2009.

Tales Of A Librarian II.

2009-01-19T20:19:54Z

Aloin eilen sängyssä pyöriessä muistelemaan mitä kaikkea olen lukenut viime keväästä tähän päivään. En usko muistavani kaikkea, mutta jos yrittäisin? Suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä.

D.H. Lawrence - Lady Chatterleyn Rakastaja
Virve Sammalkorpi - Metsän Keskellä Maja
Jeffrey Eugenides - Virgin Suicides - Kauniina Kuolleet
Laura Ingalls Wilder - Pieni Talo Suuressa Metsässä
Eileen Favorite - Sankarittaret
Emily Brontë - Humiseva Harju
Leo Tolstoy - Anna Karenina
L.M. Montgomery - Pieni Runotyttö, Runotyttö Maineen Polulla, Runotyttö etsii Tähteään
Ian McEwan - Rannalla
Jane Austen - Ylpeys ja Ennakkoluulo
Anne Brontë - Agnes Kotiopettajatar
Marjo Niemi - Miten Niin Valo
Laura Ingalls Wilder - Luumujen Poukama
Margaret Mitchell - Tuulen Viemää
Gaston Leroux - Oopperan Kummitus
Gustave Flaubert - Rouva Bovary
Emily Brontë - Wuthering Heights
Laura Ingalls Wilder - Farmarin Lapset
Irene Nemirovsky - Veren Polte
Markiisi de Sade - Justine eli hyveellisen neidon kovat kokemukset
Markiisi de Sade - Sodoman 120 Päivää
Rob Jovanovic - Kate Bush - elämäkerta
Mape Ollila - Nightwish
Tove Jansson - Muumipeikko ja Pyrstötähti, Taikurin Hattu, Muumipapan Urotyöt, Vaarallinen Juhannus, Taikatalvi, Näkymätön Lapsi ja muita kertomuksia, Muumipappa ja Meri, Muumilaakson Marraskuu
Katri Tapola - Kalpeat Tytöt
F.M. Dostojevski - Rikos ja Rangaistus
Franz Kafka - Nälkätaiteilija - Novelleja
Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi

Poker Face.

2009-01-17T17:51:01Z

Miksi olen niin koukussa?

Mum mum mum mah
Mum mum mum mah

I wanna hold em' like they do in Texas Plays
Fold em' let em' hit me raise it baby stay with me (I love it)
Luck and intuition play the cards with Spades to start
And after he's been hooked I'll play the one that's on his heart

Oh, oh, oh, oh, ohhhh, ohh-oh-e-ohh-oh-oh
I'll get him hot, show him what I've got
Oh, oh, oh, oh, ohhhh, ohh-oh-e-ohh-oh-oh,
I'll get him hot, show him what I've got

Can't read my,
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)
Can't read my
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)

P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)
P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)

I wanna roll with him a hard pair we will be
A little gambling is fun when you're with me I love it)
Russian Roulette is not the same without a gun
And baby when it's love if it's not rough it isn't fun, fun

Oh, oh, oh, oh, ohhhh, ohh-oh-e-ohh-oh-oh
I'll get him hot, show him what I've got

Oh, oh, oh, oh, ohhhh, ohh-oh-e-ohh-oh-oh,
I'll get him hot, show him what I've got

Can't read my,
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)
Can't read my
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)

P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)
P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)

I won't tell you that I love you
Kiss or hug you
Cause I'm bluffin' with my muffin
I'm not lying I'm just stunnin' with my love-glue-gunning
Just like a chick in the casino
Take your bank before I pay you out
I promise this, promise this
Check this hand cause I'm marvelous

Can't read my,
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)
Can't read my
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)

Can't read my,
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)
Can't read my
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)

Can't read my,
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)
Can't read my
Can't read my
No he can't read my poker face
(She's got to love nobody)

P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)
P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)

P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)
P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)

P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)
P-p-p-poker face, p-p-poker face
(Mum mum mum mah)

Korpikuusen kannon alla.

2009-01-15T19:14:08Z

Vanha herra Pikatsu jätti meidät viime yönä. Pikkuinen on nyt kotikuusen juurella.

Kirjoituskyvyttömyys: Lohdutusruokaa

2009-01-09T12:14:01Z

When times are tough or you're feeling down, what's the one food you can count on to make you feel better?

View 504 Answers

Vaniljajäätelö ja popcornit. Yhdessä ♥

Ja tietty vanilja- tai kookoslatte, muutama suklaa sekä hyvä seura.

“My fans want me with my hair.”

2009-01-08T20:38:53Z

Olen nyt toista iltaa hiusongelmoinut. Pitkään olen toivonut olevani riittävän rohkea leikkauttamaan vihdoin sen dramaattisen vintage -tukan, josta olen pidempään vain haaveillut. Muutenkin vaatekaapista löytyy hiljalleen enemmän ja enemmän vaatteita, joista saisi kyhättyä aikaan köyhän miehen Dita von Teese -outfitin, Dita on se mun THE tyyli-ikoni. Jospa leikkauttaisin mustan (väriä, tietty) tukkani niin, että saisin helposti ("helposti") ne kiharrettua nätiksi? Pituutta voisi olla saman verran kuin Ditalla oli häissään 2005.

Tällä hetkellä hiuksia on päässä niin paljon, että minkäänlainen kihartaminen tai vastaava muotoilu on lähes mahdotonta. Pituutta on lähes alaselkään asti, ja mitä enemmän sitä kertyy, sitä vaikeampi sitä on lyhentää. Tuo ei vaatisi niin mahdottomasti, ei tarvitsisi kuitenkaan montaa kymmentä senttiä leikata.. Tai ehkä muutama.

Mutta kun toisaalta olen, vielä kauemmin kuin vintage-tukasta, haaveillut Sarah Brightmanin jumalaisen pitkistä ja paksuista kiharoista. Tätä tietysti hidastaa se, että mun hiukset on vain laineikkaat, eikä sitäkään kovin vahvasti, koska, kuten sanoin, tukkaa on jo niin paljon, että se painaa ne vähätkin kiharantapaiset suoraksi. Nyt jo hiusten pesu ja värjäys on tuskaa, ja ajoittain kärsin niskan puutumisesta, mutta mitä sitä ei tekisi kauneuden eteen?

Pitkät hiukset on niin juurtunut osa mun persoonallisuutta, mut osin jopa tunnetaan niistä, mitä tapahtuisi jos leikkauttaisin niistä puoletkin pois?

A ray of hope flickers in the sky.

2009-01-07T22:23:39Z

Ulkona on aivan upea, pakkasen täyttämä, tähtikirkas yö. Jos hiukseni eivät olisi kosteat, ja näin ollen umpijäätyisi kolmessa minuutissa, lähtisin ulos, unohtaisin kaiken muun. Mieleen palasi kuitenkin runo jostain menneisyydestä.

Sumu pään sisällä
kiteytyi toivon kuuraksi
Kristallinkirkkaat ajatukset
alkoivat jälleen elää
Kylmä aurinko saattoi
uuteen hauraaseen päivään
joka ei jäisikään viimeiseksi
Ja lumi valaisisi
tähtien kartoittamaa yötä,
ohjaisi vihdoin kotiin

Olkoonkin hieman imelä, mutta silti kovin tämän yön teksti.